Vesikuljetus kuivuushätätilanteissa

esittely

Hätävesikuljetus on tyypillisesti lyhytaikainen, ihmishenkiä pelastava toimenpide, jota käytetään kattamaan vesihuollon keskeytyksiä tai riittävän vesimäärän saatavuutta selviytymisvaatimusten täyttämiseksi. 

Vaikka hätävesikuljetuksilla on asianmukaisesti käytettynä oikeutettu rooli hätätilanteiden ratkaisemisessa, Itä-Afrikan kuivilla ja puolikuivilla alueilla (ASAL) hätävesikuljetuksilla on usein hyvin erilainen rooli, sillä ne toimivat selviytymiskeinona suuren osan väestöstä jokapäiväisessä elämässä. 

EWT:stä on tullut lähes vuosittainen humanitaarinen interventio avustusjärjestöjen keskuudessa kuiva-auringon alueilla. Lisäksi monilla alueilla on vahvat kaupalliset vesikuljetusmarkkinat, jotka palvelevat väestöä ja paimentolaisia, joilla ei ole pysyvää vesilähdettä. Ilmastosta johtuvan vesipulan lisäksi useat muut tekijät ajavat EWT:tä:

• Poliitikkojen poliittisten etujen ajamat huonot asutusmallit;
• Liian monien uusien piirien luominen, mikä edellyttää uusien hallintokeskusten perustamista, jopa paikkoihin, joissa ei ole luotettavia vesilähteitä;
• Liikemiesten kaupalliset edut;
• Pitkän aikavälin strategioiden puute luotettaviin/riittäviin vesilähteisiin investoimiseksi kuiva-alaisilla alueilla;
• Usein porakaivojen rikkoutuminen;
• Riippuvuusoireyhtymä yhteisöjen taholta.  

Työskenneltäessä kuivuuden ja ariditeetin välillä on tärkeää ymmärtää ero kuivuuden ja ariditeetin välillä. Kuivuus eroaa muista luonnonkatastrofeista siinä, ettei sillä ole yleismaailmallista määritelmää – se on hyvin alue- ja vaikutuskohtainen. Kuivuus määritellään yleisesti "poikkeuksellisen kuivaksi sääjaksoksi, joka on riittävän pitkä aiheuttamaan vakavan hydrologisen epätasapainon" (NOAA). Se on väliaikainen ja toistuva luonnonilmiö, joka on normaali osa ilmastoa ja jonka alkamista ja loppua on vaikea tunnistaa.  

Kuivuus on ilmaston pysyvä piirre, joka määritellään "asteeksi, jolla ilmastosta puuttuu tehokasta, elämää edistävää kosteutta" (Meteorologian sanasto, American Meteorological Society).  

Yhteenvetona – kuivuus aiheuttaa tilapäistä vesipulaa, kun taas kuivuus on krooninen vesipula. Suurin osa Afrikan sarvesta koostuu kuivista ja puolikuiva-alueista, ja siksi ne kärsivät kroonisesta vesipulasta. Perinteisesti näiden alueiden populaatiot ovat selviytyneet näissä olosuhteissa omaksumalla nomadisen tai puolinomadisen elämäntavan – vaeltamalla kausiluonteisesti karjansa kanssa etsien vettä ja laitumia ja omaksumalla elämäntavan, joka on yleensä vaatinut jopa 20 kilometrin säännöllistä vaellusta veden hankkimiseksi. Nämä ovat selviytymismekanismit, jotka ovat mahdollistaneet näiden populaatioiden selviytymisen resurssipulasta kärsivillä kuivilla ja puolikuiva-alueilla.  

Milloin hätävesikuljetus on sopivaa?

Vesikuljetusten tulisi olla viimeinen vaihtoehto hätätilanteessa tapahtuvaan veden toimittamiseen kuivuuden aikana. Useita keskeisiä kysymyksiä on otettava huomioon hätäaputoimien suunnitteluvaiheessa, jotta voidaan arvioida asianmukainen toimintatapa:

• Miten kohdeväestö normaalisti saa vettä kuivana kautena? Onko olemassa selviytymismekanismeja, joita voitaisiin tukea/vahvistaa?
• Jos EWT keskittyy vakiintuneisiin laidunyhteisöihin, onko olemassa riski liikalaidunnuksesta sadekauden laidunalueilla (erityisesti EWT:n jakelupisteiden ympäristössä)?
• Tukeeko EWT tilapäisiä liikkuvia yhteisöjä tarjoamalla vettä kaukaisille laidunalueille jakaakseen niukkoihin luonnonvaroihin kohdistuvaa painetta?
• Riittävätkö porareikien tuotot vedenkulutuksen lisäksi myös vesiautojen tarpeisiin?

• Vaikuttaako EWT paimentolaispopulaatioiden muuttoliikkeisiin? 
• Kohdennetaanko tuki riittävästi haavoittuvimpiin väestöryhmiin ja yhteisöihin tieliikenneongelmien vuoksi? 

Kuva 1 on päätöksentekopuu, joka havainnollistaa, miten valitaan, milloin EWT on sopiva vastemuoto ja milloin vaihtoehtoinen menetelmä on sopivampi.

*Kapasiteetilla tarkoitetaan: markkinoilla saatavilla olevien vesiautojen lukumäärää, kuntoa ja kapasiteettia; vesiautokuljetuksiin käytettävien vesipisteiden tuottoa ja laajennettavuutta; vesiautojen kapasiteettia kohdeyhteisöille. Lisätietoja markkinoiden kapasiteetin arvioinnista on Emergency Market Mapping & Analysis (EMMA) -työkalupakissa ja raportissa Water Trucking Market System in Harshin, Etiopia (katso Viitteet-osio).

Lisäksi mahdollisen vesikuorma-autoilla tehtävän intervention ajoitus on harkittava huolellisesti. Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO) on kehittänyt "kriisikalentereita" monille syklisestä kuivuudesta kärsiville maille (hyvä esimerkki tästä ovat FAO:n Etiopian maataloustyöryhmän laatimat "tiekartat" Etiopian kuivuudesta kärsiville alueille); näiden kalentereiden tarkoituksena on osoittaa mahdollisten kuivuusinterventioiden asianmukainen ajoitus. Kaikki mahdolliset toiminnot tulisi analysoida suhteessa väestön kausikalenteriin, jotta voidaan määrittää yleisten hätätoimenpiteiden, kuten työstä saatavien korvausten, vesipisteiden kunnostuksen/korjauksen, vedenottopisteiden perustamisen, vesikuorma-autoilla tehtävän intervention jne., sopivat alkamis- ja päättymisajat.  

Tekniset kriteerit

Veden määrä

Vaikka SPHERE suosittelee 15 litraa vettä henkilöä kohden päivässä riittävän vedensaannin takaamiseksi, useimmat kuivien ja féltisten alueiden asukkaat kuluttavat huomattavasti tätä vähemmän "normaaliaikoina". Tämä SPHERE-indikaattori ei ole realistinen kuivilla ja féltisilla alueilla seuraavista syistä: 

• Logistisesti on erittäin vaikeaa varmistaa 15 litran toimitus henkilöä kohden päivässä harvaan asutuilla alueilla, joilla on rajalliset vesivarat;
• 5 litraa/henkilö/päivä pidetään kriittisenä ihmishenkien pelastamisen indikaattorina (SPHERE);
• EWT-ohjelmien aikana tulisi priorisoida vain juoma- ja ruoanlaittovettä.

On olennaista, että kaikkia aiempia hygieniaa edistäviä viestejä muutetaan merkittävästi, jotta vedenkuljetusmäärille ei aiheudu lisäkuormitusta, mutta silti kannustetaan keskeisiin hyviin hygieniakäytäntöihin. Uusia keskeisiä hygieniaviestejä tulisi kehittää veden niukkuuden mukaisesti keskittyen hyvään hygieniakäyttäytymiseen ilman liiallista veden käyttöä (esim. käsien peseminen tuhkalla/hiekalla, sen selvittäminen, miten yhteisöt pitävät olonsa puhtaana käyttämällä perinteisiä lehtiä/sulatettua eläinrasvaa, hiekan käyttö ruoanlaittovälineiden puhdistamiseen jne.). Viestinnän lisäksi on tärkeää työskennellä ihmisten kanssa, jotka jo soveltavat hyviä käytäntöjä, toimimaan "muutoksen sanansaattajina" – tärkeämpää kuin itse viestit on motivaatio todella hyödyntää näitä viestejä.

Vesikuljetusten veden määrää koskevat ohjeet vaihtelevat, mutta selviytymisen ja perushygienian varmistamiseksi vähintään 5 litraa/henkilö/päivä tulisi olla vähimmäistavoite. Afrikan sarven vesi- ja hygieniaklusterit suosittelevat seuraavaa:

Toimitettavan veden määrä riippuu paitsi sovitusta indikaattorista, myös kyvystä fyysisesti kuljettaa vettä kohdeväestölle, mikä on myös merkittävä tekijä kohdeväestölle toimitettavien vesimäärien kannalta. Muita mahdollisia rajoittavia tekijöitä sovittujen vesimäärien saavuttamisessa yhteisölle ovat: 

• etäisyys säiliöautojen täyttöpaikasta jakelupaikkaan; 
• alueella käytettävissä olevien vesipisteiden lukumäärä; 
• alueella vuokrattavissa olevien vesiautojen määrä;
• jakelupisteessä käytettävissä olevat varastotilat.

Veden laatu 

Ihmisten käyttöön tarkoitetun veden kuljetuksen on oltava juomakelpoista ja SPHERE-vesilaatua koskevien indikaattoreiden mukaista. Hätävesikuljetuksissa veden laatu varmistetaan seuraavasti:

1. Säiliöauton täyttöveden lähteen valinta – Kuivien ja puolikuivan alueiden vedenkuljetusvesipisteisiin kuuluvat porakaivot, pintaveden valumavesi (kerätään maa-altaisiin, hafir-patoihin, birkad-altaisiin jne.) ja kunnalliset vesihuoltojärjestelmät. Näiden eri lähteiden veden laatu vaihtelee suuresti. Porausrei'istä saadaan tyypillisesti hyvälaatuista vettä, joka voidaan helposti kloorata juomakelpoiseksi, kun taas pintaveden keräyspisteissä on tyypillisesti vettä, joka on liian sameaa kloorattavaksi ilman esikäsittelyä (koagulointi/flokkulointi tai suodatus).  
2. Vedenkäsittely – vesi tulisi kloorata siten, että käyttöhetkellä kloorin jäännöspitoisuudeksi jää 0.5 mg/l. Tämä voidaan tehdä useilla eri tavoilla:
   1. Klooraus veden lähteellä – Klooraus voidaan tehdä itse vesisäiliöautossa; tämän menetelmän etuna on, että suuri määrä vettä voidaan kloorata nopeasti ja helposti HTH-kloorilla, ja edunsaajat voivat käyttää vettä välittömästi sen keräämisen jälkeen. Monissa kuivuusaputoimissa haasteena on kuitenkin ollut vesisäiliöautojen käyttäjien kieltäytyminen sallimasta kloorausta metallisäiliössä säiliöauton mahdollisen korroosion vuoksi.  
   2. Klooraus jakelupisteessä – Klooraus voidaan tehdä jakelupisteessä, jossa yhteisöohjaajat lisäävät tarvittavan kloorin kuorma-autolla kuljetettavaan veteen ennen jakelua. Tämä tehtiin Wajirissa Keniassa vuoden 2011 kuivuuden torjunnan aikana. Haasteena tässä on varmistaa, että kloorin annostelu tehdään toimitetun veden mukaisesti ja oikeiden annosteluvaatimusten mukaisesti.
   3. Klooraus kotitaloustasolla – Tämä tehdään tyypillisesti tarjoamalla Aquatabseja tai vastaavaa kloorituotetta, jolla voidaan käsitellä yksi 20 litran vesikanisteri. Tätä on käytetty toimenpiteissä, joissa veden klooraus vesilähteellä ei ollut mahdollista. Klooraus vesilähteellä tai vesisäiliössä on parempi menetelmä kuin tämä, koska klooraus kotitaloustasolla vaatii lisätoimia ja resursseja, kuten:
      1. Aquatabsien jakelu aiotuille käyttäjille;
      2. Herkistyminen Aquatabsin käytöstä;
      3. Jakelun jälkeinen seuranta asianmukaisen käytön ja kloorijäämien osalta kotitaloustasolla.

Veden varastointi

Turvallinen veden varastointi on ehdoton vaatimus jokaisessa vedenjakelupisteessä, jotta voidaan:

• Tarjota varastointia sellaiselle vesimäärälle, joka riittää vastaamaan väestön tarpeisiin tietyn ajanjakson ajan;
• Estä veden saastuminen ja ylläpidä veden laatua;
• Estä veden haihtuminen.

Veden varastointiin voidaan käyttää erilaisia ​​​​astioita:

• Olemassa olevat vesivarastot asutuksissa (muuratut vesisäiliöt, katolta saatavien sadevesien keräämiseen käytettävät säiliöt jne.) – nämä tulisi priorisoida. Säiliöt tulisi ensin puhdistaa ja tarkistaa vaurioiden varalta. Edut: olemassa jo yhteisössä; voidaan ottaa nopeasti käyttöön. Haitat: voivat vaurioitua; eivät välttämättä ole puhtaita tai peitettyjä; varastointikapasiteetti voi olla riittämätön.
• Muovisäiliöt – Monet HECA-maat myyvät paikallisesti valmistettuja muovisäiliöitä (esimerkiksi Roto-säiliöt Itä-Afrikassa), joita on saatavilla eri kokoisina 1 000–24 000 litraa. Säiliöt ovat helposti kuljetettavia, kestäviä ja turvallisia juomaveden varastointiin, ja niihin voidaan helposti asentaa putkiliittimiä ulostuloon/tuloon. Säiliöitä on korotettava, jotta vesi voidaan kerätä hanan kautta. Hanat ja putkisto on ankkuroitava tiukasti säiliön vaurioitumisen estämiseksi.  edut: helposti saatavilla useimmilla markkinoilla; kohtuuhintainen; voidaan jättää yhteisön tai paikallisten laitosten haltuun intervention päätyttyä turvalliseksi vesivarastoksi tai varautumistarkoituksiin; helposti kuljetettava.   HaitatJos säiliöitä tarvitaan useita, kustannukset voivat nousta kohtuuttomaksi; vaikka säiliöt ovat kevyitä, ne vievät huomattavan määrän tilaa, joten kuljetuskustannukset voivat nousta kohtuuttomiksi.
• Virtsarakot – Vesisäiliöt voidaan asentaa nopeasti vesirekkakuljetuksiin, vaikka paikallinen hankinta onkin haaste. Vesisäiliöitä käytettiin Wajirissa Keniassa vuonna 2011, koska missään vesisäiliöautossa ei ollut vesipumppuja veden tyhjentämiseen. Näillä alueilla vesi tyhjennetään painovoiman avulla (yleensä letkun kautta). Monilla näiden alueiden asutuksilla on yhteisiä muovisäiliöitä, jotka on haudattu maahan, jotta vesi voidaan tyhjentää painovoiman avulla vesisäiliöistä. Tämän haittapuolena on, että säiliöiden yläosat on leikattu pois ja jätetty auki, jotta vettä voidaan ottaa köydellä ja ämpärillä, koska poistoaukko on haudattu. Asuinalueilla, joissa ei ollut säiliöitä, asennettiin vesisäiliöitä (5 000–10 000 litraa) veden varastointia varten, jotta vesi voidaan tyhjentää säiliöautoista painovoiman avulla. Koska muovisäiliöiden korkeus on yli 2 metriä, veden tyhjentäminen niihin ei olisi ollut mahdollista.  edutHelppo kuljettaa, nopea pystyttää, turvallinen veden säilytys, helppo liittää hanatelineeseen.  Haitatkallis, hankinta-aika voi olla pitkä; altis vaurioille.
• Varastointi liikkuville paimentolaisille – Kun vettä kuljetetaan kuorma-autoilla liikkuville paimentolaisille, jotka todennäköisesti oleskelevat alueella lyhyen aikaa, varastointitilojen, kuten muovisäiliön tai -säiliön, tarjoaminen ei välttämättä ole tehokasta, koska vettä on kuljetettava kuorma-autoilla eri paikkoihin ajan kuluessa, koska populaatio on liikkuva. Aiemmissa toimenpiteissä on sen sijaan kaivettu maahan painaumia, jotka on vuorattu kestävällä muovikalvolla mahdollisen saastumisen minimoimiseksi. Vaikka vesi oli vielä alttiina saastumiselle, tavoitteena oli minimoida kansanterveysriskit estämällä liiallinen sameus painauman vuoraamisen avulla, jotta estetään tihkuminen maaperän tyypistä riippuen ja/tai haihtuminen peitetyn alueen aikana.  
• Kotitaloustason säilytys – kotitalouksien on varastoitava turvallisissa astioissa riittävästi vettä vähintään sen vesimäärän säilyttämiseksi, jonka ne ovat oikeutettuja keräämään vesitoimitusta kohden.  

Jakelu

Jokaisessa vesisäiliössä on oltava hygieeninen vedenkeräysjärjestelmä. Tämä onnistuu parhaiten liittämällä säiliö hanatelineeseen (tavallinen Oxfamin hanateline tai paikallisesti valmistettu laite). Tämä on välttämätöntä, jotta:

• Estä saastuminen veden keräämisen aikana;
• Vältä pitkiä jonoja noutoaikoina.

Kaikkien varastosäiliöiden on oltava korotettuja vähintään 1–1.5 metriä, jotta vesi pääsee virtaamaan painovoimaisesti hanaan. Haasteena on, kun varastointiin käytetään maanalaisia/haudattuja säiliöitä; tässä tilanteessa on suunniteltava vedenottomenetelmä, joka minimoi saastumisriskin:

• Käsipumpun käyttö;
• Erillinen ämpäri/köysi, joka puhdistetaan/desinfioidaan säännöllisesti;
• Ihmisten/eläinten eristäminen pääsypisteestä;
• Suojatoimenpiteet lian/kontaminaattien/jne. pääsyn varastosäiliöön rajoittamiseksi.

Ihmis- ja karjankäyttö

Vesikuljetus rekkakuljetuksissa on kallis ja kestämätön toimenpide, jota käytetään vain ihmishenkiä pelastavina toimenpiteinä. Tästä syystä Oxfam tarjoaa vesikuljetuksia vain ihmisten selviytymistarpeisiin eikä karjan tarpeisiin . DPPB:n Somalian alueen ja Etiopian vesi- ja sanitaatioklusterin "Hätävesikuljetusten ohjeet" todetaan seuraavasti:

Karjan jättämiselle pois vesikuljetustoimenpiteistä on syynä muun muassa seuraava:

• Jos karjalla ei ole käytettävissä laidunta/rehua, veden tarjoaminen karjalle ei takaa niiden selviytymistä, koska niiden ravinnontarpeita ei tyydytetä;
• Eläimen korvaamisen kustannukset ylittyvät usein pitkittyneiden vesikuljetusten kustannuksista (olettaen, että asianmukainen karjan tyhjennys ja uudelleenistutus tapahtuu).

Jos karjan veden tarjoaminen katsotaan tavoitteeksi, voidaan hyödyntää vaihtoehtoista toimenpidettä, kuten strategisten porakaivojen polttoainetukia, tämän tarpeen tyydyttämiseksi (katso polttoaine- ja käteistuet porakaivoille osiossa Vaihtoehdot sähkönkäsittelylle ja tapaustutkimus Wajirin toimista Keniassa kuivuuden torjunnassa ).

kohdistaminen

Kun hätäaputoimenpiteestä vesiautokuljetuksissa on sovittu, seuraava askel on kohdentaa avunsaajat. Vesipulan huipulla tavoitteena on joskus koko väestön kattava toiminta. Toisinaan (etenkin kuivuuden alkuvaiheessa) vain osa väestöstä voi olla kohteena.  

Ennen operaation aloittamista on pohdittava seuraavia kysymyksiä:

• Yhteisön vedenhakumatka normaalioloissa;
• Yhteisön kuljettava matka kuivuuskriisin aikana
• Onko veden lähde muuttunut viime viikkojen aikana – onko se esimerkiksi suolapitoisempaa, onko tilavuus pienentynyt, onko lähde kuivunut kokonaan?
• Mitä selviytymismekanismia käytettäisiin, jos vesikuljetuksia ei toteutettaisi?
• Miten yhteisö selviytyi edellisestä kuivasta kaudesta?
• Onko kunnalla mahdollisuus ostaa vettä yksityisiltä vesimyyjiltä?

Arviointi ja suunnittelu

Vesirekkakuljetus on luonnostaan ​​epävarma menetelmä veden siirtämiseen. Konfliktien sattuessa EWT-liikenne voi rikkoutua ja aiheuttaa myös muita ongelmia, kuten turvallisuuden tunnetta. EWT on riskialtis hanke virastolle, jonka tavoitteena on varmistaa vedenjakelun tasaisuus.

Vesikuljetusrekka-apua suunniteltaessa on ennen työn aloittamista selvitettävä seuraavat tiedot:

1. Luettelo ensisijaisista vedenottokohteista. Kunkin kohteen arvioinnin tulee sisältää:
   1. Kohteena olevien edunsaajien lukumäärä (yleiset tai erityiset kohderyhmät);
   2. Olemassa olevat vesivarastot ja niiden kunto;
   3. Sijainnin GPS-koordinaatit;
   4. Etäisyys lähimpään vesilähteeseen;
   5. Vesialtaat tai muut vedenkeräyspisteet alueella.
   6. Muiden toimijoiden läsnäolo;
   7. Onko hallituksen tai kansalaisjärjestöjen väliintulo vesikuljetuksiin puuttumassa?
2. Mahdollisten vesilähteiden arviointi ja valinta. Tähän sisältyvät:
   1. Säiliöautojen täyttövesipisteen tuotantokapasiteetti (litraa/päivä) – porareiän turvallinen tuotto ja pumppauslaitteiden kapasiteetti;
   2. Vesipisteen nykyinen kysyntä (käyttäjien määrä ja päivässä annosteltu määrä) ja paikallisen väestön arvioitu lisäkysyntä suunnitellun käyttöjakson aikana – eivät halua "valtaa" vesipistettä ja vähentää paikallisten käyttäjien vedensaantia. Ensisijaisena tavoitteena tulisi olla vesilähteen väestön vesiturvallisuuden vahingoittumisen estäminen; heidän ei pitäisi joutua vastaamaan EWT-ohjelman kustannuksista.
   3. Varastointimahdollisuus vesipisteessä ja lisäpumppauskapasiteetin tarve on otettu huomioon ehdotusvaiheessa.
   4. Käyttötuntien määrä, jonka se on tällä hetkellä toiminnassa.
   5. Tämänhetkinen jonotusaika vesipisteellä:
      1. Kuinka kauan väestö joutuu odottamaan vedenjakelua?
      2. Kuinka kauan vesiauton täytyisi odottaa veden saapumista?
   6. Varalla olevien pumppauslaitteiden sekä nopeasti vaihtuvien varaosien ja mekaanikkojen/teknikkojen saatavuus korjauksia ja huoltoa varten. On tärkeää ottaa huomioon korjaus- ja huoltotukipalvelut ehdotusvaiheessa – nopean toiminnan tiimit, nopeasti vaihtuvat varaosat, mekaanikko valvomaan kuorma-autoliikenteen toimintaa toimitusten jatkuvuuden varmistamiseksi. 
   7. Veden saastumisen estämiseksi tarkoitetut keinot – kova alusta, kehykset letkujen ripustamiseksi. 
3. Kaupallisten vesisäiliöalusten ja -kuljetusten markkinoiden arviointi. Sisältää seuraavat:
   1. Käytettävissä olevien vesisäiliöautojen lukumäärä ja niiden kapasiteetti;
   2. Vesiautojen kunto:
      1. Onko säiliöauto turvallinen juomaveden säilytykseen (ei ole aiemmin käytetty bensiinin säilyttämiseen; on puhdas eikä syöpynyt; jne.)?
      2. Onko säiliöauto hyvin huollettu ja pystyykö se luotettavasti toimittamaan tavaraa niillä teillä, joilla sen odotetaan ajavan?
      3. Onko vesiautonkuljettajalla valmiudet ja kyky käyttää pumppua kuljetetun veden tyhjentämiseksi?
   3. Saatavilla olevien lavettiautojen lukumäärä ja niiden kapasiteetti:
      1. Kuorma-autojen kunto (sama kuin edellä kohdassa b.ii);
      2. Miten ne kuljettavat vettä? Muovisäiliöllä, rakolla jne.
   4. Onko kuorma-autossa pumppuja ja letkuja pumppaamista varten? Pitääkö ne hankkia erikseen?
   5. Ajoneuvon laillisuus:
      1. Onko ajoneuvon rekisteröinti täydellinen ja ajan tasalla?
      2. Onko kuljettajalla laillinen ajokortti tämän tyyppiseen ajoneuvoon?
      3. Onko ajoneuvo tieliikennekelpoinen paikallisten liikennelakien mukaan (toimivat valot, riittävät renkaat jne.)?
   6. Aiempi kokemus – onko tämä ajoneuvo aiemmin toiminut vesikuljetustehtävissä?

4. Vesikuljetussuunnitelman laatiminen, johon tulee sisältyä:
   1. Tarvittavan veden määrä työmaata kohden;
   2. Matkaetäisyydet ja arvioidut matka-ajat vesilähteeltä jakelupisteeseen;
   3. Arvioitu täyttöaika (vesilähteellä ja uudelleen jakelupisteessä);
   4. Olemassa olevat varastointikapasiteetit ja lisävarastointivaatimukset;
   5. Vesisäiliöautojen kapasiteetti;
   6. Terveys- ja turvallisuustoimenpiteet vesilähteellä ja vedenjakelupisteessä (sovelletaan porakaivon ja vesiauton käyttäjiin sekä jakelupisteen hoitajiin). 
5. Nämä tiedot kootaan sitten yhteen kaavioksi (tai käyttämällä ohjelmaa, kuten Google Earth), kuten tässä esimerkissä:

Tämän suunnitelman pohjalta voidaan laatia toimitusaikataulu kullekin sopimuksella olevalle vesisäiliöautolle/kuorma-autolle.

6. Toimitusten vastuu- ja seurantamekanismien suunnittelu – on otettava käyttöön mekanismeja sen varmistamiseksi, että toimitukset tehdään oikea-aikaisesti, että yhteisön haavoittuvimmassa asemassa olevat saavat ne ja että niitä toimitetaan oikean määrän ja laadun mukaisesti.
   1. Veden toimituksen varmistaminen – veden toimituksen varmistamiseksi on olemassa useita menetelmiä, joko yksinään tai yhdessä:
      1. Rahtikirjat – jokaisella vesiautolla on kolmena kappaleena rahtikirjavihko. Yksi kappale jää porakaivon kuljettajalle säiliöauton täytön yhteydessä; yksi kappale annetaan jakelupisteen yhteyspisteelle veden toimituksen yhteydessä varastosäiliössä; yksi kappale jää kuorma-auton kuljettajalle toimitettavaksi OGB:lle.
      2. Valvojat – henkilöt, jotka varmistavat, että vesitoimitukset suoritetaan. Nämä voivat olla paikallisyhteisön jäseniä tai palkattua henkilökuntaa, vapaaehtoisia tai tilapäistyöntekijöitä. He voivat työskennellä vesilähteellä ja/tai jakelupisteessä tai he voivat matkustaa vesisäiliöautojen mukana. He pitävät kirjaa toimituksista ja raportoivat kaikista epäonnistuneista toimituksista ja/tai toimituksista, jotka eivät täyttäneet sovittuja kriteerejä (veden määrä tai laatu, toimitusaika jne.).  
      3. Kupongit – kuponkeja voidaan antaa jakelupisteessä olevalle näytölle. Kuponki allekirjoitetaan ja annetaan kuorma-auton kuljettajalle onnistuneen toimituksen jälkeen; sen jälkeen kupongit esitetään Oxfamille maksua varten.

Metodologia

Liikkuviin paimentolaisiin kohdistuvat vesikuorma-autokuljetukset (ilmainen vesi)

Vaikka täällä on pääasiassa käsitelty vesikuljetuksia vakiintuneille asutuskeskuksille, kuivilla alueilla asuu suuri joukko puoliksi nomadisia paimentolaisia, jotka usein hyötyvät kuivuustoimenpiteistä ja laajemmin myös hätävesikuljetuksista.  

Mobiili vedenkuljetus laiduntajille tarkoittaa veden toimittamista väliaikaisiin paikkoihin laiduntajien muuttoreittien varrella. Vesi joko toimitetaan muovisäiliöihin tai, jos veden määrä on pieni ja paikka on väliaikainen (muutama päivä), kaivetaan painaumia ja vuorataan muovikalvolla veden säilyttämiseksi. Oxfam GB teki tämän Keniassa vuonna 2008 – toimenpiteen tarkoituksena oli kuljettaa vettä kuorma-autoilla väliaikaisiin paikkoihin, jotta: 

• tukea paimentolaisten perinteisiä selviytymiskeinoja (esim. muuttoliikkeet);
• vähentää ympäristön pilaantumisen riskiä (esim. liikalaiduntaminen) vähentämällä suuria ihmis- ja karjakeskittymiä muutamissa pysyvissä porarei'issä ja vedenjakelupaikoissa pysyvissä asutuskeskuksissa. 

Vesirekkakuljetukset asutuskeskuksiin (ilmainen vesi) 

Tämä tarkoittaa veden kuljettamista kuorma-autoilla vakiintuneisiin asutuskeskuksiin, joissa ei ole pysyvää vesihuoltoa. Tällaisessa interventiossa Oxfam tekee suoraan sopimuksen vesisäiliöautojen/kuorma-autojen kanssa tiettyjen vesimäärien toimittamiseksi tiettyihin jakelupisteisiin. Oxfam maksaa vedestä (yleensä ostetaan porakaivoista) ja maksaa myös kuljetuksen (vesisäiliöautot/kuorma-autot) veden toimittamiseksi. Vesi toimitetaan edunsaajille maksutta. Säännölliset ryhmäkeskustelut kohdennettujen edunsaajien kanssa ovat välttämättömiä sen varmistamiseksi, että vesi on saatavilla maksutta.

Vesihuolto seteleillä

Veden toimitus seteleillä on vaihtoehto, jota voidaan hyödyntää alueilla, joilla on kaupallisia vesikuljetusmarkkinoita. Esimerkiksi Somalian, Kenian ja Etiopian alueilla jotkut kroonisesta vesipulasta kärsivät alueet yhdistävät rutiininomaisesti resurssejaan ostaakseen vettä liikkuvista vesisäiliöautoista. Valmiiksi painettuja käteisseteleitä jaetaan kohdennetuille edunsaajille, jotka sitten lunastetaan heidän normaaleilta vedentoimittajiltaan tiettyä vesimäärää vastaan. Seteleitä voi olla kerta- tai monikäyttöisiä. Käteismaksut suoritetaan sitten kaupallisille toimittajille toimitettuja seteleitä vastaan.  

Kuponkijärjestelmän etuihin kuuluvat:

• Olemassa olevien kaupallisten markkinoiden käyttö – Käyttämällä olemassa olevia kaupallisia myyjiä, joita väestö normaalisti käyttää, tuetaan ja vahvistetaan paikallisia vesisäiliöyrityksiä. Toimenpiteestä poistuminen on helpompaa, koska kaupalliset vesisäiliöautot ovat edelleen käytettävissä alueella niille, jotka haluavat jatkaa veden ostamista.  
• Parannettu kohdistus – Interventioissa, joissa kokonaisvaltaista kohdentamista ei haluta, vain kohdennetuille hyödynsaajille annetaan kuponkeja. Suorassa vesikuljetusinterventiossa on erittäin vaikea varmistaa, että vain kohdennetut hyödynsaajat pääsevät käsiksi toimitettuun veteen. Tapauksissa, joissa kuponki joko katoaa tai varastetaan, voidaan ottaa käyttöön varmennusjärjestelmä kysymällä kohdennetulta hyödynsaajalta yksi heidän ennalta asettamistaan ​​salaisista kysymyksistä (esim. Turkanan kohdeyhteisöjen tapauksessa on kolme salaista kysymystä). 
• Kustannustehokkuus – Setelin edunsaajat saavat vettä senhetkisellä markkinahinnalla. Suorat vesikuljetustoimet, joissa kansalaisjärjestöt hankkivat suoraan suuren määrän vesisäiliöautoja, vääristävät usein veden markkinahintoja ja nostavat hintoja niille, jotka normaalisti haluaisivat jatkaa veden ostamista.  
• Parannettu ja yksinkertaistettu valvonta – Kerättyjen seteleiden määrä osoittaa, miten vesi kerätään. Seteleissä itsessään voi olla tietoja edunsaajista, joiden avulla yksittäisiä vedenkeruita voidaan seurata tarkemmin. Veden laadun (vapaan jäännöskloorin pitoisuudet) seurantaa on edelleen seurattava tarkasti, eikä sitä pidä unohtaa.
• Edunsaajien valinnanvaraa on enemmän –edunsaajat voivat myös valita, miten he haluavat käyttää tai jakaa vetensä – antaa sitä perheenjäsenille, eläimille, naapureille jne.  

Oxfamin ja palveluntarjoajan välisen sopimuksen tulee sisältää seuraavat tiedot:

• Toimitettavan veden määrä;
• Toimitettavan veden laatu (veden lähde, mahdollinen käsittely jne.);
• Toimitusten tiheys sen varmistamiseksi, että edunsaajat noutavat veden oikea-aikaisesti.  

Lisätietoja on saatavilla Somalian vesi-, vesi- ja saniteettiklusterin ohjeissa veden toimittamisesta seteleillä (2011).

Vaihtoehtoja vesikuljetuksille

Olemassa olevien vesilähteiden kunnostaminen/korjaus

Alueilla, joilla on olemassa olevia vesipisteitä, jotka eivät ole toiminnassa, näiden laitteiden korjauksen ja kunnossapidon tulisi olla ensisijainen toimenpide.  

Polttoaine- ja käteistuet porarei'ille

Alueilla, joilla väestöllä on pääsy kaupallisesti myytävään veteen porakaivoista, mutta ostovoima on heikentynyt, porakaivojen hallintarakenteille voidaan antaa tukia (yleensä polttoainetta) veden hinnan alentamiseksi asiakkaille tai jopa veden tarjoamiseksi ilmaiseksi äärimmäisen vaikean tilanteen aikana. Tavoitteena on pitää veden hinta tasolla, johon kohdeväestöllä on varaa, tai tarjota vettä ilmaiseksi äärimmäisen kriisin aikana. Ilmaisen polttoaineen tarjoaminen, joka voidaan tulkita samaksi kuin ilmaisen veden tarjoaminen, vaatii strategisen exit-strategian. Tämä voi liittyä sateiden saapumiseen tai ilmaisen polttoaineen yhdistämiseen tuloja tuottaviin toimintoihin, varastojen purkamiseen (tarvittaessa) ja käteiseen esimerkiksi lahjakorttien tai työstä maksettavan käteisen avulla. Tämä on tyypillisesti ensisijainen lähestymistapa, kun liikkuvien paimentolaisten vedentarpeet ovat huolenaihe.

Vaatimukset :

• Riittävästi vesipisteitä kohtuullisen etäisyyden päässä kohdepopulaatiosta;
• Kohdeväestöllä on käteistä käytettävissä veden ostamiseen tuettuun hintaan;  
• Sopimus porakaivon hallintorakenteen kanssa veden tuetusta hinnasta.
• Seuranta ja arviointi sekä vastuullisuus – säännölliset haastattelut sen varmistamiseksi, että vesi on maksutonta.

Varaporareiät

Varaporareiät ovat porareikiä, jotka on porattu kaukaisille laidunalueille, joilla on hyvät laiduntavarat, mutta riittämättömästi vettä, tai alueille, jotka kärsivät äärimmäisestä veden niukkuudesta kuivuuden aikana. Näitä porareikiä käytetään vain kuivuuden aikana vastaamaan paimentolaisten lisääntyneeseen kysyntään (kaukaisilla laidunalueilla) tai täyttämään hätävesikuljetusten vaatimukset. Ne puretaan sitten normaaliaikana, koska niitä ei ole tarkoitus käyttää pysyvänä vesilähteenä, jotta ne eivät houkuttelisi asukkaita läheisyyteen ja tuhoaisi laidunalueita. Ne voidaan nopeasti varustaa pumpulla ja generaattorilla lisääntyneen vedentarpeen aikana.

Haitat:

• Niiden purkamista on vaikea valvoa muina kuin kuivuuskausina
• Usein poliitikot käyttävät sitä yhteisöjen rauhoittamiseen.

Pohjavesilähteiden kehittäminen 

Pohjavesilähteiden kehittäminen epäluotettavan sateen alueilla voi olla vaihtoehtoinen ja joskus kustannustehokas menetelmä veden toimittamiseen. Esimerkiksi porakaivojen rakentaminen pumppausjärjestelmillä voi usein osoittautua halvemmaksi kuin laajamittainen veden kuljetus. Porausreikiä voidaan sijoittaa alueille, joilla on huono pysyvien vesipisteiden alueellinen jakauma, strategisiin paikkoihin tärkeiden paimentolaisten muuttoreittien varrella tai strategisiin paikkoihin, jotka lyhentäisivät veden kuljetusmatkoja.  

Pohjaveden kehittämisvaatimuksiin kuuluvat riittävä pohjavesipotentiaali (usein ongelma kuiva-ainepitoisilla alueilla) ja riittävä pohjaveden laatu (merkittävillä alueilla kuiva-ainepitoisilla kuiva-ainepitoisilla alueilla on suolaista pohjavettä). Jopa alueilla, joilla pohjavesipotentiaali on riittävä, porareikien poraaminen on monimutkainen kysymys seuraavista syistä:

• Vesilähteiden kestävyys on otettava huomioon – ei ainoastaan ​​käytön ja kunnossapidon kannalta, vaan myös itse pohjavesilähteen kannalta – potentiaaliset vedenottonopeudet verrattuna pohjavesikerroksen täydentymiseen;
• Pohjavesi on monilla kuivilla ja puolikuivan meren alueilla yleensä suolaista; perusteellinen hydrogeologinen analyysi on tarpeen;
• Pohjavesilähteiden kehittäminen laidunmailla on suunniteltava huolellisesti ottaen huomioon niiden läheisyys laidunalueisiin ja muuttoreitteihin. Eri puolilla korkean laidunmaan kuivia puolia sijaitsevilla kuivilla alueilla tehdyt porausreiät ovat johtaneet siihen, että laiduntajat ovat tuoneet karjansa näille vesipisteille, mikä on johtanut liikalaidunnukseen ja ympäröivien laidunten vakavaan tilan heikkenemiseen. On myös ollut tapauksia, joissa nämä pysyvät vesipisteet ovat edistäneet entisten paimentolaisten asettumista aloilleen. Vesipisteiden ympärillä olevan maan (aiemmin laidun-/laidunalueena käytetyn maan) fyysistä aitaamista on myös havaittu. Lyhyesti sanottuna uusien porausreikien luominen laidunmaille edellyttää laajaa kuulemista paikallisten sidosryhmien kanssa, perusteellista ymmärrystä alueen eri elinkeinoryhmien dynamiikasta ja sopivia paikkoja karjan juottoa varten (esim. multa-altaat). 

Muita pohjaveden saantivaihtoehtoja, jotka voivat olla parempia kuin porareikien poraaminen, ovat:

• Olemassa olevien käsin kaivettujen kaivojen syventäminen;
• Uusien käsin kaivettujen kaivojen kehittäminen;
• Vuorattujen wadi-kaivojen kehittäminen.

Käteistä työstä

Alueilla, joilla vettä myydään kaupallisesti, mutta ihmisillä ei ole ostovoimaa, käteistä työstä -järjestelmä voi tarjota ihmisille käteistä, jotta he voivat jatkaa veden ostamista normaaliin tapaan. Käteistä työstä -järjestelmän tulisi kohdistua haavoittuvimpiin, ja tämän toimenpiteen edellytyksenä on riittävän määrän vedenmyyjiä toimenpidealueella.  

Somalian vesi- ja sanitaatioklusterin ohjeet suosittelevat, että pysyvää vesihuoltoa käytetään alueilla, joilla on olemassa oleva vesi-infrastruktuuri kunnostamista varten (vesialtaat, birkadit, matalat kaivot jne.) eikä pysyviä vesilähteitä ole. Joitakin pysyvän vesihuollon haasteita kuiva-alaisille ja ankarille alueille ovat:

• CFW-toimenpide on tehtävä oikea-aikaisesti – kuivuuskauden alussa, kun ihmisillä on vielä voimaa työskennellä ja kun vettä on vielä saatavilla kaupallisesti riittävästi;
• ASAL-alueet ovat tyypillisesti harvaan asuttuja, ja CFW-työmaiden sijaintia on harkittava niiden läheisyyden perusteella kohdeväestölle.

Vesikuljetuksiin liittyvät kansanterveyden edistämisstrategiat 

Kansanterveyden edistäminen kuivuustilanteessa on erittäin haastavaa, sillä veden puute rajoittaa merkittävästi potentiaalisia hygieniakäytäntöjä, joihin voidaan kohdistaa. Koska väestö on levinnyt laajalle alueelle ja joskus osittain nomadinen, keskeisten viestien välittäminen on myös haaste.  

Vesikuljetuksiin liittyvien interventioiden osalta keskeisten terveysalan toimintasuunnitelmien (PHP) on oltava käytännöllisiä ja relevantteja vesipulan kontekstissa, ja niiden on keskityttävä toimiin ja käytäntöihin, jotka ovat kohdeväestölle toteuttamiskelpoisia. Keskeiset viestit ja toiminnot keskittyvät turvalliseen vesiketjuun ja ympäristön puhtauteen. Tähän kuuluvat:

• Vesipisteiden rajojen aitaaminen paikallisesti saatavilla olevilla materiaaleilla eläinten pitämiseksi turvallisen etäisyyden päässä toisistaan;
• Siivouskampanjat vedenjakelupisteen ja asuinalueen ympäristössä;
• Turvallisten keräysastioiden käyttö veden keräämiseen;
• Turvallisten vesisäiliöiden käyttö kotona;
• Kotitaloustason vedenkäsittely (Aquatabs tai vastaava), jos veden kloorausta ei suoriteta lähteellä tai varastosäiliössä.

Keskeiset toiminnot ovat:

• Massavesisäiliöiden puhdistus ja korjaus
• Ympäristön siivouskampanjat, jotka kohdistuvat vesiautojen jakelupisteisiin, kouluihin, klinikoille ja yhteisiin kokoontumisalueisiin. Tätä toimintaa varten voidaan jakaa puhdistuspakkauksia, ja se on potentiaalinen tilaisuus Cash For Work -keräykseen.
• Turvallisten vedenkeräys-/säilytysastioiden jakelu; (vain tarvittaessa tai ripuliepidemian aikana, kun suurin osa vesisäiliöistä on huonossa kunnossa, jotta ne voitaisiin puhdistaa asianmukaisesti);
• Kuivuuden yhteydessä tulisi välttää käymälöiden käyttöön liittyviä toimia ja viestintää. Käymälöiden puute näillä alueilla on krooninen ongelma, ja niiden tehokkuus veden niukkuuden olosuhteissa on parhaimmillaankin kyseenalainen. Sen sijaan tulisi keskittyä ulosteiden turvallisen hävittämisen edistämiseen seuraavilla menetelmillä:
  • ihmisten ulostamista varten rajattujen alueiden määrittely;
  • ulostaminen kaukana vesilähteistä;
  • ulosteiden peittäminen hiekalla/maaperällä (kissamenetelmä);
  • eläinten laiduntamisen estäminen ihmisten ulostamissa paikoissa. 
• Viestintä kuorma-autolla tuodun veden käytöstä vain juoma- ja ruoanlaittotarkoituksiin;
• Ripulin varhaiseen hoitoon liittyvä viestintä, esim. sokeri-suolaliuosten valmistus ja käyttö.

Koska viestiminen on haastavaa näin laajalle levinneellä ja harvaan asutulla alueella, seuraavat menetelmät sopivat erityisesti merenpohjan asukkaille:

• Radiolähetykset paikallisilla kielillä;
• Yhteisön omien resurssien henkilöiden (CORPS) osaamisen kehittäminen – vedenkäyttäjäyhdistyksen jäsenet, yhteisön terveydenhuollon työntekijät, veden seurannan valvojat ja perinteiset synnytysavustajat;
• Kohdennettu viestintä sidotulle yleisölle ja haavoittuvimmassa asemassa oleville – ruoanjakelupisteille, ruokintakeskuksille, terveyskeskuksille, kouluille, vedenjakelupisteille jne.;

Tehokkaan kansanterveyden edistämisen avain ei ole pelkästään viestien sisältö, vaan ennen kaikkea motivaatio näiden viestien toteuttamiselle käytännössä. Näitä käytäntöjä jo hyödyntävien yhteisön jäsenten tunnistaminen ja hyödyntäminen on keskeinen osa minkä tahansa PHP-ohjelman menestystä.

PHP-toimintojen vaikuttavuutta ja tehokkuutta seurataan useilla eri tavoilla:

• NFI:n jälkeinen jakelu – talosta taloon
• Eriytetyt savukaasujen rikastuslaitteet
• Viikoittaisten ympäristön siivoustoimien havainnointi
• Vesipisteiden ympäristön puhtauden suora havainnointi
• Kävely poikkileikkauksella asutuskeskusten ja vedenjakelupisteiden ympäri.
• Vesisäiliöiden (jerrykanisterien) tilan tarkkailu kotitaloustasolla.
• Koulutuksen jälkeisten toimintasuunnitelmien seuranta CORPS-henkilöstölle, joka näyttää olleen ottanut hoitaakseen roolinsa ja vastuunsa viikoittaisen siivouksen järjestämisessä (vesipisteiden, asuntojen ja jerrykanisterien ympäristössä).
• WASH-järjestelmään liittyvät sairaudet yhteisötasolla. 
• WASH-infektioihin liittyvien sairauksien (erityisesti ripulin ja malarian) sairastuvuustietojen kerääminen – tammikuusta tähän päivään – trendien määrittämiseksi ja sopivien interventioiden suunnittelemiseksi

MEAL (etäohjelmointikontekstissa paimentolaisten kontekstissa)

Hätätilanteessa vesikuorma-autolla tehtävässä interventiossa seurantaa vaativia toimintoja/indikaattoreita ovat:

• Veden toimitus – määrä ja oikea-aikaisuus;
• Kotitalouksien vedenkulutus (määrä, käyttötarkoitukset jne.);
• Veden tasapuolinen jakelu;
• Veden laatu;

Veden saatavuutta seurataan säännöllisesti kotitalouskäynneillä ja virtsankarkailun avulla sukupuolen, varallisuusryhmän, etnisen alkuperän ja sosiaalisen aseman (jos mahdollista) mukaan eriteltynä.

Veden toimitusten seuranta:

Toimitetun veden määrän ja toimitusten oikea-aikaisuuden asianmukainen seuranta on olennaista. Näitä voidaan seurata useilla eri menetelmillä:

• Rahtikirjat – kopiot annetaan: vedentoimittajalle (joka myy vettä vesisäiliöalukselle), vesisäiliöaluksen käyttäjälle ja Oxfamin henkilökunnalle.  
• Valvojat – joko palkatut tai vapaaehtoiset – ovat läsnä: vesilähteellä, jakelupisteessä ja/tai itse vesisäiliöauton mukana. Nämä valvojat varmistavat, että vesitoimitukset tehdään määrättyihin paikkoihin ajallaan ja että toimitetaan oikea määrä vettä. Valvojat tallentavat nämä tiedot ja raportoivat ne Oxfamin henkilökunnalle.  
• PHP:n henkilökunta ja vapaaehtoiset – PHP:n henkilökunta (ja laajemmin myös heidän kanssaan työskentelevät yhteisötason vapaaehtoiset) voivat seurata veden toimituksia (määrää ja tiheyttä) osana yhteisön normaalia seurantajärjestelmää.  
• Ohjelman henkilökunta – Vuonna 2011 Wajirissa Keniassa jokainen Oxfamin kautta työskennellyt paikallinen kansalaisjärjestökumppani palkkasi yhden vesikuljetusten valvojan. Heidän tehtävänään oli käydä kaikissa jakelupisteissä ja vahvistaa vesitoimitukset tarkistamalla rahtikirjat, keskustelemalla yhteisön jäsenten kanssa ja kommunikoimalla vesisäiliöautojen omistajien/kuljettajien kanssa.  
• Vesisäiliöautojen valvonta – vesisäiliöautojen satunnainen pysäyttäminen, jotta niiltä voidaan tiedustella tehtyjen matkojen lukumäärää ja toimitetun veden määriä (tarkistetaan veden toimitusaikataulua, rahtikirjoja ja yhteisötason savukaasujen rikitysjärjestelmiä vasten).  
• Palaute-/vastuullisuusmekanismien perustaminen, joiden avulla kohdeyhteisöt voivat kommunikoida Oxfamin henkilökunnan ja/tai yhteistyökumppaneiden henkilöstön kanssa, esimerkiksi tiedottamalla viivästyksistä, veden laatuun/määrään liittyvistä ongelmista ja sateiden alkaessa ilmenneistä ongelmista. 

Vedenjakelun seuranta vedenjakelupisteissä:

• Valvojien tai paikallisten toimikuntien käyttö vedenottajien ja ottaman määrän kirjaamiseen/valvontaan.  
• Setelijärjestelmässä edunsaajat lunastavat seteleitä ennalta määrättyä vesimäärää vastaan;
• Kotitalouksien vierailut ovat välttämättömiä, jotta voidaan seurata kotitaloutta kohden vastaanotetun veden määrää ja veden laatua.

Katastrofiriskien vähentäminen/kuivuuden seuranta ja kartoitus

Ennen kuivuuskautta alueilla, joilla EWT-mittauksia on aiemmin tehty, tulisi kirjata ja kartoittaa seuraavat tiedot:

• Mahdollisten vesilähteiden sijainti;
• Suunniteltujen vesikuljetusten jakelupisteiden sijainti;
• Tärkeiden paimentolaisten laidunalueiden sijainti;
• Mahdollisen vesivarastointi-infrastruktuurin sijainti.  

Näiden keskeisten kriteerien ja muiden kriteerien avulla laadittu kartta auttaa antamaan yleiskuvan vesikuljetusten palvelemasta alueesta ja etäisyyksien ja sijaintien näyttämisen ansiosta auttaa merkittävästi vesikuljetusaikataulun laatimisessa.

Kuten aiemmin mainittiin, kausittaisia ​​kalentereita ja ”kriisikalentereita” tulisi tarkastella toimenpiteiden asianmukaisen ajoituksen ja mahdollisten lieventämistoimien suhteen ennen vakavan kuivuuden alkamista, jotta hätävesikuljetusten tarve minimoituisi.

Rajan yli

Erityisesti Afrikan sarven kuivilla ja kuivalla rannikolla rajat ylittävä seuranta on olennaista nykyisten ja tulevien tarpeiden ymmärtämiseksi. Kun suuret laidunmaapopulaatiot muuttavat maiden rajojen yli päästäkseen laidunalueille ja vesilähteille (tai laidunalueiden ja veden puutteen vuoksi kuivuuden vuoksi tavanomaisilla alueillaan), veden kysynnässä voi tapahtua nopeasti odottamattomia vaihteluita. Kansainvälisten rajojen lähellä olevilla toiminta-alueilla on olennaista, että arvioinneissa ja seurannassa otetaan huomioon muuttoliikkeet tai väestönliikkeet rajat ylittäviltä alueilta (erityisen tärkeää, jos Oxfamilla tai Oxfamin kumppaneilla on toimintaa rajat ylittävillä alueilla).  

Vaiheittainen exit-strategia

Yksi tärkeimmistä esteistä tehokkaalle EWT-interventiolle, joka ei luo riippuvuutta ja heikennä olemassa olevia yhteisön selviytymisstrategioita, on selkeä ja hyvin määritelty exit-strategia. Alueen EWT-ohjeiden exit-strategioiden kriteerit suosittelevat seuraavaa:

• Aloituskohdan määrittämiseksi on määriteltävä selkeät indikaattorit ja minkä tahansa EWT-intervention loppu;
• Exit-strategia on ennakoitava ennen minkään EWT-intervention aloittamista;
• Tämän exit-strategian on oltava selkeä ja paikallisten sidosryhmien ja edunsaajien on sovittava siitä;

Todellisuudessa kestävän exit-strategian laatiminen kuiva-alaisilla alueilla on suuri haaste seuraavista syistä:

• Selkeiden indikaattoreiden puute määrittelyyn kun ja miten EWT-toiminta lopetetaan
• Kestävät poistumisstrategiat eivät ole mahdollisia joillakin kuivien ja puolikuivan alueiden alueilla. Joillakin alueilla ei ole pohjavesipotentiaalia tai potentiaalia minkäänlaiselle pysyvälle vesilähteelle – mikä on poistumisstrategia tällaisessa paikassa?  
• Lahjoittajien lyhytaikaiset rahoitussyklit eivät aina mahdollista pitkän aikavälin exit-strategioita.  
• Vesikuljetusten kertasumma sisällytetään usein ehdotusbudjettiin ilman, että strategisen vesikuljetusohjelman koko sisältöä ja siihen liittyviä kustannuksia (esim. yhden kuukauden vesikuljetus kuorma-autoilla ?? väestölle ?? paikoissa, mukaan lukien polttoaine, käyttäjät, kuljettajat, kuorma-autojen vuokraus, veden testauslaitteet, vedenkäsittelykemikaalit, IEC-materiaalit jne.) todellisuudessa otetaan huomioon. 

Vesikuljetusten torjuntaan on olemassa erilaisia ​​poistumisstrategioita:

• Alueilla, joilla on toimimattomia vesipisteitä, jotka voidaan korjata tai kunnostaa, ensisijaisena tavoitteena tulisi olla näiden pisteiden saaminen toimintakuntoon ja vedenkuljetusliikenteen lopettaminen välittömästi sen jälkeen; toimenpiteet voivat sitten siirtyä näiden vesipisteiden käytön ja kunnossapidon (O&M) tukemiseen.
• Uusien vesipisteiden luominen – tällä tarkoitetaan enimmäkseen uusien porareikien luomista strategisiin paikkoihin (alueet, joille suurin osa vesikuljetuksista suuntautuu, alueet, joilla ei ole pysyviä vesipisteitä, paimentolaisten muuttoreitit);
• Vesikuljetusten lopettaminen, kun alkaa tulla riittävästi sadetta pintavedenkeräysrakenteiden (maa-altaat, padot jne.) täyttämiseksi. Vaarana tässä on, että sateet kuivilla ja puolikuiva-alueilla ovat epäsäännöllisiä ja jakautuvat joskus epätasaisesti; joillakin alueilla voi olla vuosia ilman merkittäviä sateita.  

EWT:n exit-strategiat, jotka usein johtuvat lyhyen aikavälin rahoitussykleistä, keskittyvät lyhytaikaisiin ratkaisuihin. Todella tehokkaat exit-strategiat vaativat kuitenkin pitkiä läpimenoaikoja, jotta voidaan ottaa huomioon veden tarjonnan ja kysynnän vaihteleva luonne kuivilla ja kuiva-alueilla.  

Alueilla, joilla konkreettisen exit-strategian laatiminen ei ole mahdollista, tulisi vakavasti harkita vesikuljetusten toteuttamisen tarkoituksenmukaisuutta. Vesikuljetuksia tulisi harkita vain silloin, kun välittömien tarpeiden tyydyttämiseksi ei ole olemassa vaihtoehtoisia ja toteuttamiskelpoisia ratkaisuja.

Viitteet

Albu, Mike. Hätätilanteiden markkinakartoitus- ja analyysityökalupakki. Practical Action Publishing.

Karani, Irene & Mike Wedesa (2009). Katsaus hätävesikuljetusten tilaan Kenian kuivilla ja puolikuivilla alueilla . FAO:n tilaama WESCOORD Kenialle.

Maailman ilmatieteen järjestö (2006). Kuivuuden seuranta ja varhaisvaroitus: käsitteet, edistyminen ja tulevaisuuden haasteet . WMO-nro 1006. ISBN 92-63-11006-9.

Yhdysvaltain kansallinen valtameri- ja ilmakehätieteiden yhdistys (NOAA) (2011). Kuivuus vs. kuivuus. www.ncdc.noaa.gov/climate-monitoring/dyk/drought-aridity

Wilhite, Donald A. (2006). Kuivuuden määrittely: haaste varhaisvaroitusjärjestelmille . Nebraskan yliopisto, Lincoln.

Gomes, Nathalie (2006). Veden saatavuus, laidunmaan resurssien hallinta ja paimentolaisten toimeentulo: Oppitunteja vesihuollon kehittämisestä valituilla Itä-Afrikan alueilla (Kenia, Etiopia, Somalia). Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO. LSP:n työasiakirja 26.

Kesarine & Associates (2009). Mikä ajaa hätävesikuljetuksia Kenian kuivilla ja kuivalla alueella? Pitäisikö niiden rahoittamisen olla rahoittajien vai ei? Mikä olisi parempi rooli hallituksella hätävesikuljetuksissa? FAO:n tilaama Kenialle WESCOORD.

Somalian vesi- ja vesihuoltoklusteri (2010). Vesikuljetusten kriteerit.

Somalian vesi- ja sanitaatioklusteri (2011). Veden saatavuus tukisetelien avulla.  

Etiopian WASH-klusteri (2010). Ohjeet hätävesikuljetuksiin – Etiopia.  

Somalian maatalous- ja toimeentulo- sekä vesi- ja sanitaatioklusteri (2011). Kannanotto kuivuuteen reagoinnista. 

Kenia WESCOORD (2011). Hätävesikuljetusten aloittaminen Keniassa.  

Oxfam GB (2012). Vesikuljetusmarkkinajärjestelmä Harshinissa, Etiopiassa.